Lastenkirjainstituutin kriitikkokoulutuksessa

Kulttuuritalo Laikku Tampereen keskustorin laidalla.

Syksyllä näin Twitterissä postauksen, joka pisti silmääni. Lastenkirjainstituutti oli järjestämässä kriitikkokoulutuksen, jossa opettaisiin lasten- ja nuortenkirjojen kritiikin kirjoittamisesta. Koska minulle tämän syksyn teema on ollut tehdä uusia asioita mukavuusalueeni ulkopuolella, päätin hakea mukaan. Ja kas kummaa, minut hyväksyttiin!

Eräänä marraskuun lauantai-aamuna ajelin sitten puolisoni kyydissä Tampereelle. Koulutus järjestettiin Kulttuuritalo Laikussa, joka sijaitsi aivan Tampereen ydinkeskustassa. 

Aamupäivän aikana Ville Hänninen luennoi meille lasten- ja nuortenkirjojen kansien historiasta. Sen jälkeen saimme opetusta kriitikon käytännön työstä. Opettajana toimi lastenkirjallisuuden kriitikko ja tutkija Päivi Heikkilä-Halttunen, joka jakoi meille tärkeitä vinkkejä siitä, kuka kritiikkiä lukee ja missä sitä julkaistaan.

Vinkit kriitikon työhön kirjasin rakkaaseen pupuvihkooni.

Kurssimaksuun kuului lounas, joka nautittiin Laikun kahvilassa. Tarjolla oli ihanaa kasviskeittoa. Lounaan aikana ehdin tutustua muihin koulutukseen tulleisiin. Valtaosa osallistujista oli naisia, mutta muuten mukana oli paljon eri-ikäisiä ja eritaustoista tulleita: oli vanhoja ja nuoria, kaupunkilaisia ja maalaisia, äidinkielenopettajia, kirjabloggaajia, kääntäjiä, kuvittajia ja paljon muita. Verkostoitumispöhinä oli täydessä käynnissä.

Lounaan jälkeen jatkoimme kuvakirjojen analysoinnin parissa. Täytyy tunnustaa, että tässä vaiheessa minua alkoi hämmentää koulutuksen maailma, jonka keskiössä olivat lastenkirjat. En ollut koskaan ajatellut, että esimerkiksi kuvakirjojen välillä olisi paljon eroja ja että on olemassa hyviä ja huonoja kuvakirjoja. Nyt voin kuitenkin suositella esimerkiksi Bethan Woolvinin tulkintaa Tähkäpään tarinasta.

Koulutuksessa analysoitiin kuvakirjoja.

Koulutukseen osallistuminen edellytti ennakkotehtävien tekemistä ja niitä käsiteltiin koulutuksessa pintapuolisesti. Emme saaneet siis henkilökohtaista kritiikkiä vaan vinkkejä siitä, mitkä asiat toimivat ja mitkä eivät. Julkaisen varmaan blogissani toisen tekemäni arvostelun, kunhan teen siihen palautteen inspiroimat muutokset tehtyä.

Iltapäivän lopputunnit kuluivat kirjablogien ja -podcastien parissa. Tutkija Maari Linko kertoi meille kirjablogien maailmasta ja Sivumennen-podcastin pitäjät Johanna Laitinen ja Jonna Tapanainen antoivat vinkkejä podcastin tekemisestä.

Illalla koulutuksen päätteeksi pääsimme tutustumaan Lastenkirjainstituutin omiin tiloihin, jotka sijaitsivat vain muutaman sadan metrin päästä Laikusta vanhassa jugend-tyylisessä talossa. Instituutin johtaja Kaisa Laaksonen kertoi meille instituutin toiminnasta ja kokoelmista, jotka olivat todella upeat. Olin erityisen vaikuttunut Tove Janssonin kotikirjastosta, jonka Jansson itse oli instituutille lahjoittanut.

Kirjaston tilat olivat vaikuttavat: kirjoja oli tuhansia.

Illanvietto olisi jatkunut live-musiikin ja illallisen merkeissä instituutin tiloissa, mutta itse lähdin puolisoni kanssa ulos Tampereen yöelämään (lue: ravintolaan syömään ja hotelliin nukkumaan).

Sain koulutuksesta uuden näkökulman lasten- ja nuortenkirjallisuuden. Sain uuden arvostuksen genreä kohtaan. Suosittelen myös kirjallisuudesta kiinnostuneita, erityisesti kirjastoammattilaisia, opettajia ja tutkijoita, tutustumaan Lastenkirjainstituuttiin!

PS. Instituutti järjestänee keväällä koulutuksen, jossa opetetetaan tekemään lastenkirjallisuutta. Kannattaa siis seurata instituutin sivuja ja somea!

Kuvat: Eeva R

Kommentit