Lyhyesti
Emmett Farmer on työskennellyt koko elämänsä vanhempiensa maatilalla, kun eräänä päivänä sitoja Seredith pyytää Emmettiä oppipojakseen. Sitojat pystyvät siirtämään ihmisten muistoja kirjamuotoon, jolloin he unohtavat sitojalle antamansa muiston. Kirjat ovat kiehtoneet Emmettiä koko elämänsä ajan, mutta sitojana hän oppii, millaisia ihmiskohtaloita niiden takana voi olla.
Arvio
Pelkästään kirjan ulkokuori on häkäisevän kaunis kultaisine ja tummansinisine kuvioineen. Kannet kätkevät sisäänsä kauniin, mutta kovan maailman. Tarina on riipaiseva ja tekee välillä ihan pahaa. Emmett kokee suuria tunteita koti-ikävästä sydänsuruihin ja suureen rakkauteen.
Kirjan keskeinen elementti, muistojen sitominen, herättää syvällisiä kysymyksiä niin kirjojen hahmoissa kuin lukijassakin. Onko parempi muistaa ja kärsiä vai unohtaa? Kenellä on oikeus toisen tarinaan?
Kiinnostava aspekti kirjansitomisen prosessissa on se, että siihen ehdottomasti tarvitaan sidottavan suostumus. Suostumuksen ei kuitenkaan tarvitse olla vapaaehtoinen, vaan sen voi saada kiristämällä ja uhkailemalla. Sitomista voidaan siis käyttää myös pahantekoon, kuten Emmett tarinan aikana huomaa.
Kirjassa jäi hämmentämään sen ajoitus. Kyseessä on selvästi jokin versio historiallisesta Euroopasta, kenties Englannista. Ensin kuvittelin, että kyseessä on varhainen keskiaika, sillä hahmot puhuvat ristiretkistä (crusade). Kuitenkin myöhemmin käy ilmi, että kirjan maailmassa on olemassa tuliaseita ja naiset käyttävät korsetteja, mikä viittaisi paljon myöhäisempään aikakauteen. Historian ystävänä tämä jäi vähän häiritsemään.
Jos ei muuta, niin ainakin "The Bindingin" luettua lukija näkee kirjat uudessa valossa.
Kommentit
Lähetä kommentti