Tyttö ja jalopeura - Taina Parikka

Lyhyesti

Ruhtinaskunnan prinssi kieltäytyy makaamasta setänsä vaimon kanssa ja saa tästä niskaansa ikävän kirouksen: hänen täytyy saattaa nainen raskaaksi ennen 24. syntymäpäiväänsä sarvipäisen leijonan hahmossa. Prinssi vetäytyy eläinhahmoiksi muutettujen palvelijoidensa kanssa metsästyslinnaan suremaan kohtaloaan. Vain muutamaa kuukautta ennen tuomiopäivää linnaan saapuu kirjastonhoitajaksi nuori neito, joka saattaa olla prinssin viimeinen toivo.

Arvio

Huom! Arvio sisältää spoilereita.

Rising Shadow'n mukaan "Tyttö ja jalopeura" oli "hurmaava, hurja ja hulvaton". Omasta mielestäni kirja oli ainoastaan hurja, eikä sitäkään hyvällä tavalla.

"Tyttö ja jalopeura" ammentaa klassisista lastensaduista, erityisesti elementtejä on Kaunottaresta ja hirviöstä sekä Tuhkimosta. Mikään lasten- tai nuortenkirja ei kuitenkaan ole kyseessä, sillä kirjassa on paljon ekplisiittisia seksikohtauksia. 

Sanotaan se siis suoraan: kirjassa kuvataan leijonan ja ihmisen välistä seksiä, siis eläimiin sekaantumista. Henkilökohtaisesti en  – premissistä huolimatta –  odottanut tällaista sisältöä ja tunsinkin monet kohtaukset hyvin epämukaviksi. Kirjan lukemisen jälkeen tietää häiritsevän paljon leijonien anatomiasta ja lisääntymistavoista. 

Kirja ottaa esiin seksuaalisuuden ja sukupuoliroolien kaltaisia tärkeitä aiheita, mutta ei varsinaisesti tuo keskusteluun mitään uutta ja mullistavaa. Sillä olisi ollut mahdollisuus ottaa kantaa miehiin kohdistuvaan seksuaaliseen väkivaltaan, mutta kyseinen juonikuvio jäi ontumaan.

Jos olet koskaan pohtinut, millaista Bellen ja Hirviön seksielämä olisi ollut, tämä kirja on sinua varten. En tiedä, kannattaako muiden lukea sitä. 

Kuva: Ida Kalsta