Jälleen kerran tulen hype-junassa myöhässä, mutta tuskin olen tällä maapallolla ainoa, joka näki Nälkäpeli-elokuvat ennen kuin luki Suzanne Collinsin trilogian.
Lyhyesti
Kerrataanpa trilogian lähtöasetelma muutamalla virkkeellä: Pohjois-Amerikan tuhkasta on noussut uusi valtio nimeltä Panem, joka on jakautunut kahteentoista vyöhykkeeseen. Joka vuosi kukin vyöhyke joutuu lähettämään kaksi nuorta mukaan tappavaan tositelevio-ohjelmaan nimeltä Nälkäpeli, jotta vyöhykkeiden asukkaat eivät uskaltaisi nousta kapinaan valtiojärjestystä vastaan. Katniss Everdeen, teinityttö vyöhykkeeltä 12, ilmoittautuu peliin vapaaehtoisesti pelastaakseen pikkusiskonsa varmalta kuolemalta.
Arvio
"Nälkäpelin" idea saattaa olla monen mielestä kulunut: onhan Collins itse myöntänyt inspiroituneensa antiikin Minotauros-tarusta. Sarjan toteutusta voi kuitenkin pitää hyvin onnistuneena ja itse pidän Nälkäpelin ensimmäistä osaa yhtenä lempikirjoistani.
Kirjan ensimmäinen osa Nälkäpeli, joka kantaa koko trilogian nimeä, pitää hallussaan alusta loppuun ja sitä on vaikea laskea käsistään. Vaikka tunnen elokuvan kautta kirjan tapahtumat, lukiessani melkein pidätin hengitystä: niin mukaansatempaava ja jännittävä teos on.
Eräs seikka sai kuitenkin juonen laahaamaan sarjan toisessa ja kolmannessa osassa: nimittäin rakkauskuviot. Nuorten ja nuorten aikuisten spefi-kirjoihin kuuluu lähes väistämättä aina jonkinlainen ennalta-arvattava heterorakkaustarina tai -kolmiodraama. Tässä kirjasarjassa päähenkilö Katnissin sydämestä kamppailevat metsästyskaveri Gale ja Nälkäpeli-partneri Peeta. Olen ehdottomasti Team Katniss! Rakkausjuonen myötä Katniss tuntuu menettävän osan päättäväisyydestään ja itsenäisyydestään.
Trilogia nostaa esiin paljon tärkeitä teemoja, joita voidaan peilata nykypäivään ja mahdollisiin tulevaisuudenkuviin – eihän spefiä voisi spefiksi kutsua ilman kyseistä elementtiä. Itselleni tärkeitä teemoja läpi sarjan ovat median valta ja vaikutus, luokkayhteiskunta ja empatia kanssaihmisiä kohtaan.
Mielestäni Nälkäpeli omalla tavallaan päättyy siinä, missä mielenkiintoisin osa vasta alkaa. Odotankin yhä nuorten kirjaa, joka kertoisi siitä, miten itsevaltiaan ja sortavan järjestyksen kukistamisen jälkeen täytetään ammottava valtatyhjiö.
Kuva: Wikimedia
Kommentit
Lähetä kommentti