Hyvää Harry Potterin 39. syntymäpäivää! Juhlapäivän kunniaksi Lukujonossa-blogi järjesti Harry Potter -teemaisen lukumaratonin. #Pottermaraton-tagia kantaneen haasteen ideana oli lukea 24 tunnin aikana niin paljon Potter-universumiin liittyvää kirjallisuutta kuin sielu sieti. Kahdenkymmenenneljän tunnin pätkän sai vapaasti valita omaan aikatauluun sopivasti.
Oma maratonini alkoi lauantaina 27.7. puolenpäivän aikaan. Tosin valmistelin lukuriippumattoa (nähtävissä pikkuisen kuvassa alla) vartin verran, joten tarkkaan ottaen maraton alkoi 12.15. Lukutavoitteeseeni kuuluivat seuraavat kirjat:
- Harry Potter ja Feeniksin kilta – J.K. Rowling (1050 sivua)
- Huispaus kautta aikojen – Rauniolinnu Sipis (55 sivua)
- Ihmeotukset ja niiden olinpaikat – Lisko Scamander (64 sivua)
Olen viimeisen vuoden aikana – hitaasti mutta varmasti – uudelleenlukenut Pottereita, joten jatkoin luku-urakkaa seuraavasta kirjasta eli "Feeniksin killasta". Aluksi kirjan lukeminen hieman hirvitti, onhan se Pottereista kaikista paksuin, mutta olin päättynyt saada sen kahlatuksi maratonin aikana.
Vietin helteistä ja rauhallista viikonloppua vanhempieni luona, jotka ymmärtävät kummalliset lukuhaasteeni, joten saatoin uppoutua lukemiseen rauhassa. Pari ruoka-, uimis- ja saunomistaukoa lukuun ottamatta luin koko lauantaipäivän. Mennessäni nukkumaan kello yhdentoista aikaan sivuja oli takana yli 800.
Aamulla heräsin kahdeksan aikaan ja jatkoin lukemista vimmatusti: tavoitteena oli saada luettua kirja loppuun parissa tunnissa, jotta kahdelle muulle kirjalle jäisi riittävästi aikaa. Jo ennen kello kymmentä "Feeniksin kilta" oli saatettu onnellisesti päätökseen.
Oli aika jatkaa huispauksen historian ja sääntöjen maailmaan. Aamiaispöytään saavuin Huispaus kautta aikojen -kirja kädessä: toisella kädellä käänsin sivuja, toisella tunkin jogurttia ja paahtoleipää suuhun.
Täytyy tunnustaa, että luin huispausta käsittelevän opuksen melko lailla hutaisten, sillä halusin päästä "Ihmeotusten" pariin. Olen selaillut "Ihmeotukset" monta kertaa läpi, jo ennen kuin osasin lukea – silloin katselin pelkkiä piirroskuvia ja mietin, olivatko otukset todellisia eläimiä. "Ihmeotukset" oli siis todella ihana nostalgiapläjäys. Harmittaa, mihin suuntaa samalla nimellä kulkevat elokuvat ovat menossa, mutta se ei nyt kuulu tähän postaukseen.
Täytyy tunnustaa, että luin huispausta käsittelevän opuksen melko lailla hutaisten, sillä halusin päästä "Ihmeotusten" pariin. Olen selaillut "Ihmeotukset" monta kertaa läpi, jo ennen kuin osasin lukea – silloin katselin pelkkiä piirroskuvia ja mietin, olivatko otukset todellisia eläimiä. "Ihmeotukset" oli siis todella ihana nostalgiapläjäys. Harmittaa, mihin suuntaa samalla nimellä kulkevat elokuvat ovat menossa, mutta se ei nyt kuulu tähän postaukseen.
Lukuhaaste päättyi tasan kello 12, kun käänsin "Ihmeotukset" sen viimeiselle sivulle. Käytin lukemiseen siis aikaa 24 tunnin sijasta 23 tuntia ja 45 minuuttia. Luettuja sivuja oli yhteensä 1169, jos sivut lasketaan Goodreadsin ilmoittamien sivumäärien mukaan. Aiemmin Twitterissä ilmoitin eri luvun, joten en ole nyt ihan varma oikeasta sivumäärästä, mutta yli tuhannen mentiin joka tapauksessa.
Nyt kyllä tekee mieli hörppiä kermakaljaa, halia puhpalluraa ja haaveilla taikahistorioitsijan urasta! Kiitos Lukujonossa-blogin Sannalle haasteesta!
Nyt kyllä tekee mieli hörppiä kermakaljaa, halia puhpalluraa ja haaveilla taikahistorioitsijan urasta! Kiitos Lukujonossa-blogin Sannalle haasteesta!
Kuvat: Lukujonossa ja minä
Kommentit
Lähetä kommentti