Lyhyesti
Khadija on nuori somalityttö, joka asuu pienessä paimentolaiskylässä aavikolla. Kuria Khadijan elämässä pitävät klaanin vaatimukset, islamin opetukset ja ankara hooyo eli äiti. Runoja rakastava Khadija joutuu kohtaamaan aikuisuuden todellisuuden, kun hän päätyy toiseksi vaimoksi vanhemmalle miehelle. Kirjan näyttämö, Somalia, muuttuu myös Khadijan kasvaessa.
Arvio
Ensiksikin, kunnia sille jolle kunnia kuuluu: "Aavikon tyttäret" on ensimmäinen somalialaisen suomeksi kirjoittama romaani. Saavutus on Farahilta upea.
Sitten itse asiaan. Henkilökohtaisesti olen klassisen draaman kaaren suuri ystävä ja minun on vaikea uppoutua kirjoihin, joista sellaista ei selkeästi löydy. Odotin kirjan ajan selvää huippukohtaa, mutta sellainen ei saapunut. "Aavikon tyttäret" on ensisijaisesti historian, kulttuurin ja tunnelman kuvaus.
Kirjan takakansiteksti lupaa, että kirjan päähenkilö Khadija lopulta "uskaltaa ottaa vastaan rakkauden". Itse en halua ajatella tämän viittaavan Khadijan aviomieheen, vaan aviomiehen ensimmäiseen vaimoon Luuliin. Khadija ja Luul, kaksi naista, jakavat erilaisen, mutta samanlaisen surullisen elämän tarinan. Alun perin kateutta, vihaa ja pelkoa täynnä oleva suhde kasvaa todelliseksi kumppanuudeksi.
Punaisena lankana kirjan läpi kulkee somalialainen nainen ja hänen muutoksensa läpi ajan ja sukupolvien. Vaikka kirja kuvaa eniten Khadijan elämää, hän toimii liitoskohtana vanhan ja uuden välillä: vanhaa edustaa Khadijan uskonnollinen äiti Fatima ja uutta Khadijan tiedonjanoinen tytär Shamsu. Khadija itse tasapainottelee näiden kahden maailman välillä.
Kirjan jatko-osa, Aurinkotyttö, jatkaakin Shamsun tarinaa. "Aurinkotyttö" päätyy ehdottomasti lukulistalleni.
Jos olet kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja tunnelmakuvauksista, tämä kirja on sinua varten.
PS. Jos haluat kuulla lisää Farahista ja hänen kirjastaan, katso tämä jakso Ylen "Aamun kirjasta", jossa Farah oli vieraana.
Kommentit
Lähetä kommentti